Onnistuin vihdoin häkkäämään munattoman pannarireseptin! Tai oikeastaan kaikettoman, sillä tämä pannukakku ei sisällä viljoja, maitoa eikä myöskään sokeria. Mutta se on herkkua ja pysyy koossa. Oi tätä riemua!

Alkuvuodesta koetin useampaan kertaan ja sinnikkäästi, mutta ei se vaan toiminut. Kerran onnistuin kesäkurpitsapannukakun kanssa vahingossa, mutten saanut toistetuksi ihmettä. Useimmiten pannari oli liian kuivaa ja murenevaista. Osasyynä epäonnisiin kokeiluihin lieni se, että tammikuun ajan koetin selvitä keittiössä ilman psylliumia, joka siis toimii gluteenittomissa leipomuksissa sidosaineena. Se on tärkeä kaveri se.

Olin jo hyljännyt kokeiluni joksikin aikaa, mutta sitten eräänä kesäisenä aamuna iski pakottava pannari-inspis. Banaanipannari-inspis. Miksen ollut hoksannut tätä itsestäänselvyyttä aikaisemmin! Olinhan jo menestyksekkäissä suklaakekseissäkin vaihtanut munan banskuun.

Katsokaa nyt. Aijai kun se on kaunis!

Munattomat banaanipannukakut

• 2 banaania
• 3/4 dl kookosjauhoa
• 1 rkl psylliumia
• 1 dl kookoskermaa
• 2 dl vettä
• ripaus suolaa
• ripaus kanelia, kaardemummaa tai vaniljaa tai vaikka kaikkia
• 1 rkl palmu- tai ruokosokeria, jos haluat

Helpoimmalla pääsee kun lastaa koko setin blenderiin. Voi myös toteuttaa käsin, jolloin ensin soseutetaan banaanit (haarukalla) ja vatkataan loput aineet sekaan.

Anna möhnän tekeytyä viitisen minuuttia. Lusikoi taikinasta suunnilleen ruokalusikallisen kokoisia kasoja pellille ja levitä ne pikkuisiksi letuiksi. Paista 200 asteessa, kiertoilmalla alle 20 minuuttia riitti.

Ainemäärää paisuttamalla tästä saisi kokonaisen pellillisen banskupannaria. Ehkä kokeilen joskus, mutta toistaiseksi olen viehättynyt noihin pikkulättysiin. Ne kun ovat niin sieviä kun ne tuolla lailla hieman lomittain lautaselle asettelee ja kuorruttaa kookoskermalla, marjakeolla, hunajalla ja kanelilla.

Ensimmäistä pannukakkua koetin paistaa pannulla, mutta se kämähti siihen kiinni niin pahasti, että päädyin uunittamaan loput. Luulisin että se oli suurilta osin pannun syytä. Jos jollakulla on hyvä paistinpannu ja kokeilumieltä, voipi testailla paistinpannuversiota ja jakaa onnistumiskokemuksensa. Olisi hauska kuulla onko ohjeesta muuksi kuin uuniversioksi!

Viimeinen kuva on ensimmäisestä testierästä, joka jäi himpun verran turhan kosteaksi. Maku oli silti oivallinen, aurinkoisesta aamiaisympäristöstä puhumattakaan.

Nauttikaahan auringosta – ja pannareista!