Vihdoin taas raakasuklaahommissa! Innoituin taannoin Emmi-Liian valkosuklaista siinä määrin, että oli pakko ryhtyä testaamaan reseptiä itsekin.
Olen raakavalkosuklaata koettanut valmistaa aiemminkin, mutta en ole saanut siitä koskaan niin vaaleaa kuin valkosuklaan luulisi olevan. Empiiristen suklaakokeideni mukaan vienoinen ruskeus aiheutuu mm. seuraavista syistä: 1) lucumasta, joka on raakasuklaiden makoisuutta lisäävä yleismauste-superfoodi, 2) kaakaovoista, jos siinä on vähänkään ruskeaa, kuten omassani (kuva alla) ja 3) hunajasta, jos se on tummaan vivahtavaa.
Valkosuklaan maun kanssa kannattaa pyrkiä yksinkertaisuuteen. Eihän siinä kyse ole loppujen lopuksi muusta kuin laadukkaasta kaakaovoista (tässä vaiheessa on pakko herauttaa kehu Puhdistamon suuntaan) ja sopivasta makeutuksesta.
Itselleni yksinkertaisuuspyrkimykset suklaanvalmistuksessa ovat haastavia, mutta ekalla kerralla onnistuin varsin hyvin ainakin maun puolesta.
Valloittava valkosuklaa
- 2 dl kaakaovoita
- 3 rkl neitsytkookosöljyä
- 1-2 rkl hunajaa (tai maun mukaan steviaa)
- 1 rkl tocoa
- 1 rkl lucumaa
- 1 tl macaa
- 1 tl soijalesitiiniä
- 1/2 tl vaniljaa
- ihan pikkuinen ripaus ruususuolaa
Valmista aluksi vesihaude eli keitä vettä kattilassa (tai pikaisemmin vedenkeittimellä) sen verran, että suklaakuppi uppoaa sinne passelisti (ei siis niin, että vettä menee kuppiin).
Raasta tai vuole veitsellä kaakaovoi silpuksi suklaanvalmistuskuppiin. Lisää kookosöljy kaakaovoin seuraksi ja aseta suklaakuppi vesihauteeseen. Siihen jos kannen kehittelee, sulaa rasva nopeammin (siis siellä kupissa, ei ahteristasi. Tai ei sitä tiedä, palaahan siinä kannen metsästyksessäkin varmaan kalori tai kaksi!).
Lisää hunaja. Laadusta riippuen se ei välttämättä sekoitu kovin hyvin. Siksi kannattaa lisätä soijalesitiiniä, joskaan ei se itselläni sekoittumista juurikaan edistänyt. Lisää myös muut kuivat aineet ja sekoittele suklaakeitos tasaiseksi. Muista maistella!
Kaada suklaa sopivaan muottiin, kuten vaikkapa jääpalamuottiin tai laakealle lautaselle. Laita jääkaappiin jähmettymään tai pakkaseen, jos olet kärsimättömämpi. Reseptin määrä riittää täyttämään suunnilleen tämmöisen jääpalamuotin (kun täyttää kolot kokonaan).
Ensimmäisestä valkosuklaakokeilustani ei jäänyt talteen tarkkaa reseptiä eikä liioin kuvia (se suklaa ehti kadota parhaaseen suuhun äärettömän nopeasti). Toisella kerralla sain jonkun älyttömän päähänpiston täytetyistä valkosuklaakonvehdeista. Se kuulosti liian hyvältä ollakseen totta, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin koettaa onneaan.
Edellä esitellyn valkosuklaamassan lisäksi tarvittiin siis:
Taivaallinen suklaakonvehtitäyte
- 1 dl mulpereita
- 1 dl casheweita
- 1 rkl kookosöljyä
Blendaa ensin mulperit ja pähkinät. Maistele seosta ihastuksissasi. Totea, että se voisi pysyä paremmin kasassa. Lisää ruokalusikallinen kookosöljyä. Maista uudestaan. Älä pyörry.
Toffeenmakuisen herkkutäytteen voisi huitaista huiviin siltä seisomalta sellaisenaankin. Tai sitten siitä voisi tehdä kookosöljyllä vielä himppusen juoksevampaa ja dippailla siihen vaikkapa hedelmiä.
Mutta sen voi myös käyttää raakasuklaakonvehtien täytteenä. Jos päädyt tähän ratkaisuun, täytä suklaamuotin kolot ensin vain puolilleen (jos niinkään täyteen). Anna jähmettyä kunnolla. Taivaallisen täytteen ei tarvitse jähmettyä, se on helpompi levittää huoneenlämpöisenä.
Lusikoi täytettä sopiva kerros jämähtäneiden valkosuklaiden päälle. Jatka luomustasi lusikoimalla loput valkosuklaa-aineksesta suklaamuotteihin siten, että täyte peittyy ja kolot täyttyvät. Siirrä muotti jääkaappiin tai pakkaseen. Odottavan aika on pitkä…
… paitsi että siihen tuo helpotusta se seikka, että taivaallista täytettä jää yli! Voit pitää pienet bileet sen kanssa vaikka saman tien!
Sitten koittaa totuuden hetki. Maku on tosiaan aivan taivaallinen. Ulkonäkö onkin sitten jotain vähän yllätyksellisempää.
Hunaja tuppaa painumaan muottien pohjalle, minkä tähden konvehtien pintaan jää tuollainen epämääräisen näköinen, mutta aivan syntisen makuinen mausteinen hunajaosio. Jännästi myös pohjakerroksen ja päälikerroksen valkosuklaisiin tuli eri sävy. Mutta se ei haittaa, kun hyväksyy suklaat sellaisina kuin ne ovat – vinkeän tiikeriraidallisina! – ja lähettää maailmankaikkeudelle suurkiitokset tästäkin makunautinnosta.
Uusimmat kommentit