Kaikki alkoi siitä kun törmäsin järisyttävän herkullisia kuvia tursuavaan This Rawsome Vegan Life -blogiin ja veden kielelle tirauttavaan kakkureseptiin. Voiko kakkua, jonka nimi on ”vanilla chocolate chunk cheesecake with peanut butter + coconut” vastustaa mitenkään? Tähän kysymykseen on olemassa yksiselitteinen vastaus: ei. (Katsokaa ne kuvat myös! Mutta älkää kuolatko näppiksen päällä!)
Koetin pari minuuttia keskittyä johonkin muuhun vain huomatakseni, että kakku valtasi alaa ajatuksistani sellaisella päättäväisyydellä, että sille piti vain ANTAUTUA. Suurin osa aineksistakin löytyi jo kaapista valmiina, joten eipä tarvinnut muuta kuin kääriä hihat ja sännätä blenderin äärelle. Eikä aikaakaan, kun hyvällä yhteisymmärryksellä (ja pienoisella kärsivällisyydellä) olimmekin jo auringonkeltaisen KitchenAidini kanssa veivanneet sekä pohjan että ”juustoisan” kreemin valmiiksi.
Ai mitä siihen tuli? Silkkaa hyvyyttä. Muttei juustoa (tai maitotuotteita) rahtustakaan, siksi tämä on tämmöinen huijari!
Raaka suklainen juustokakkuhuijari
Pohja:
- 1,5dl auringonkukansiemeniä
- 1,5dl hampunsiemeniä
- 3dl taateleita
- muutama kaakaopapu
Täyte:
- 2 banaania
- 3/4 dl sulaa kookosöljyä
- 6 dl cashew-pähkinöitä
- 4 dl kuivattuja (mutta pehmeitä) taateleita
- 1 tl vaniljajauhetta
- vettä (jotta blendautuu)
- 1 dl carobia tai raakakaakaojauhetta
Kuorrute:
- kaakaomassaa
- kaakaovoita
- hunajaa
- lucumaa
- (maapähkinävoita)
- kookoslastuja
- kaakaonibsejä tai raakasuklaakönttejä
Pohjassa kannatta siemenet blendata ensin ja vipata sitten taatelit sekaan. Levitä rouheinen massa kakkuvuoan pohjalle. Se voi vaikka jääkaapissa jäähyillä täytteen valmistuksen ajan.
Täytteessäkin helpoin lähestymistapa on blendata pähkinät ensin. Heitä kannuun loput aineet, muttei carobia / kaakaojauhetta vielä. Veden määrä vaikuttaa täytteen tiukkuuteen (tai lötköisyyteen), joten käytä sitä harkiten. Jos tykkäät banaanista eikä sen dominoiva maku kakussa epäilytä, lisää ihmeessä kolmaskin sekaan, jotta täytettä tulee enemmän!
Kaapaise hyvin soseutuneesta täytteestä puolet talteen erilliseen astiaan. Lisää blenderiin carob ja sotke kunnes väri on tasoittunut. Ota kakkupohja esiin ja lado täytekreemejä sen päälle vuorotellen siten, että värit muodostavat jonkun kivan kuvion. Itselläni tämä ei mennyt ihan yhtä putkeen kuin esikuvakokilla, mutta ei se lopputuloksessa haitannut. Jälkeenpäin opin myös, että sinne täytekerrosten väliin voi jemmata myös raakasuklaaköntsiä, taatelinpalasia ja kookoslastuja!
Seuraavaksi kaivetaan isompi annos kärsivällisyyttä esiin ja saatellaan kakku pakastimeen jähmettymään. Yön yli sanoi tuo toinen ohje, ja minä tottelin.
En ole koskaan aiemmin koristellut kakkua klo 8 aikaan aamulla. Enkä ole myöskään koskaan aiemmin koristellut kakkua tuollaisilla sulatetuilla suklaamömmöillä. Mutta elämä pysyy vähän jännempänä, jos joka päivä tai edes silloin tällöin tekee (huomaa tekevänsä) juttuja, joita ei ole tehnyt koskaan aikaisemmin!
Esikuvakakun kuorrutteessa oli raakasuklaata ja maapähkinävoita. Voit käyttää niitä, ne toimivat varmasti. Maapähkinäallergian tähden sovelsin ja koetin korvata vaaleamman kuorruteaineen valkoisella raakasuklaalla. Tumma osuus on kaakaomassaa.
Kuorrutteen teko alkaa kaakaovoin ja kaakaomassan sulatuksella vesihauteessa, kuten kuvasta näkyy. Lohkaise kumpaistakin reilu puoli desiä kupin pohjalle ja laita kuppi kuumaan veteen. Mausta hunajalla teelusikallinen kerrallaan ja maistele milloin suklaakastike on sopivan makeaa. (Jos rasva ja hunaja eivät sekoitu, ratkaisu on soijalesitiini.) Vaalea kaakaovoi on massaa juoksevampaa, joten lisäsin siihen kiinteyttä ja makeutta tuomaan reilun ruokalusikallisen lucumaa.
Oli se silti hitsin hankalaa saada levittymään kakun päälle edes suunnilleen toivottuun suuntaan. Asiaa ei auttanut, että olin jättänyt kakun pinnan jännittävän aaltoilevaksi eikä tasaiseksi. Ota sinä siis tästä opiksesi. Jos et, tee kuten minä ja koeta peitellä vaaleat jälkesi tummemman koristekuorrutteen varjoon. Pinnalle voi myös kasata kerroksen kaakaopapurouhetta eli -nibsejä ja kookoslastuja. Ja voilà – sehän näyttää jo herkulliselta! Täydellinen huijaus tämäkin.
Leivinpaperia en uskaltanut lähteä huijaamaan pohjan ja alustan välistä pois. Jos jollakulla on hyviä niksejä jemmassa tällaisia hetkiä varten, niin kommenttiosasto odottaa huuteluanne!
Mutta siinä se nyt on. Tuhti, lähimmäisenrakkautta uhkuva kakkuseni. Vaikka houkutus syödä koko herkku omiin suihin olisikin suuri, tuo on niin täyttävää tavaraa että sitä on suorastaan pakko tarjota muillekin. Koemaistajilta herunut palaute hykerryttää vieläkin.
Vaikka tämä onkin minun mittapuullani jo monimutkainen resepti, ei se sitä loppujen lopuksi juurikaan ollut. Eikä ollut edes työläs. Pohjan ja täytteen valmistaa hujauksessa (n. puoli tuntia), ja kuorrutteen kanssa värkkäyksen voi ottaa mukavana askartelutehtävänä. Suosittelen lämpimästi testaamaan! Eikä vain siksi, että kakku maistuu aivan syntisen hyvältä – vähintään yhtä nautinnollista kuin sen syöminen on sen jakaminen. <3
Uusimmat kommentit