Edessä on raskas viikonloppu raskaan musiikin parissa. HeVi-Noora (nimi lanseerattu eilen!) päräytti päivän käyntiin tietenkin pumppaamalla rautaa salilla. Seuraavaksi nautiskeltiin rautaa sisäisesti vihreänkirjavan salaatin muodossa.
Salaattiaineista suurimman osan shoppailin eilen keskustasta, ja niitä tarttuikin mukaan aika runsaasti. Vihreää sitä ja vihreää tätä, montaa erilaista! Erityisen innoissani olin lehtikaalista, joka on vilahdellut muutamissa blogeissa ja resepteissä, mutten ollut siihen aiemmin törmännyt. Kaveri tuntui jo käteen aika ”tiukalta kamalta”, ja sitä se olikin. Lehdet ovat paksut, isot ja tummanvihreät ja maku myös aika, noh, vihreä ja ravinteikas, jos niitä nyt voi edes maistaa? Finelin mukaan kyseessä on melkoinen kaliumpommi, ja näyttäisi siinä olevan ihan mahtavat A-ja K-vitamiinipitoisuudetkin.
Itse asiaan eli siihen salaattiin. Metodina oli vain keräillä kaikkea jännää vihreää, jota jääkaapista löytyi, silputa ne ja sulloa samaan kulhoon. Lehtikaalin kohdalla kokeilin survoa ja muhennella sitä sormin (kuten eräässä Ilon pisaran salaattireseptissä), ja se oli tosi jännää! Kaali tosiaan pehmeni, pieneni, irrotti nestettä ja muutti väriään vielä herkullisemmaksi tummaksi vihreäksi. Olen ihan varma, että pikkulapset olisivat innoissaan salaatin muhentelusta, kun itsekin olin niin täpinöissäni…
Vihreämpi salaatti
- Lehtikaalia
- Varhaiskaalia
- Retiisin lehtiä
- Vuohenputkia
- Parsakaalia
- Yrttejä (lehtipersilja, basilika, sitruunamelissa)
- Merilevää (arame)
Kuvassa salaatti ilman yrtti-ja levälisäystä. Sekaan olisi kuulunut vielä ehdottomasti laittaa ituja, mutta unohdin ne omasta annoksestani. Kruunasin salaatin nokkospestolla ja hampunsiemenillä. Nokkospeston resepti on suoraviivaistettu versio Uuden Mustan vastaavasta, mutta siltikin tosi hyvää.
Nokkospesto
- Nokkosia (1l tuoreina, jotka ryöppäyksen jälkeen ”hieman” kutistuivat)
- Auringonkukansiemeniä
- Kurpitsansiemeniä
- Oliiviöljyä
- Rypsiöljyä
- Vettä
- Suolaa
Blendasin siemenet ensin hienoksi jauhoksi. Sen jälkeen lorottelin perään öljyt (luomuja ja neitsyitä muuten) ja vedet, ryöpätyt (eli 2-3 minsaa keitetyt) nokkoset ja mausteet (joista muistan enää tuon suolan, saattoi sinne mennä vähän jotain muutakin). Mittoja kannattaa arvailla tuosta Uuden Mustan versiosta, itsehän heittelin kaiken vain sekaisin fiilispohjalta. Fiilikseni taisi pistellä sekaan vähän liikaa siemeniä, sillä tahnasta tuli hivenen vaaleampaa kuin ekalla yrittämällä. Nappasin vielä lopullisesta annoksesta kuvan, jossa nokkospesto jostain syystä esittäytyy teille ektoplasman näköisenä oliona. Päälle päätyi myös muutama hampunsiemen.
Vuohenputkea? Siis sitä mitä kasvaa tienvarsissa? Mä oon luullut että ne on myrkyllisiä. Mutta menen heti maistamaan retiisinlehteä, oon aina heittänyt ne pois :)
Tienvarsissa tai mieluummin metsäntienvarsissa (autotien varrelta en lähtisi keräilemään). Noita putkikasveja on monenlaisia, ja vuohenputki on niistä syömäkelpo, pari muuta ovat myrkyllisiä. Tunnistusta ei kannata yrittää tehdä kukinnon vaan lehden perusteella. Yrittitarha-sivustolta löytyypi lisäinfoja.