Otetaan tujaus innovatiivisuutta ja kumarretaan Välimeren suuntaan. Saadaan aikaan semmoinen välipalakeksintö, jota italialainen renesanssinerokin ihastuksissaan esittelisi. Tämä resepti oli nimettävä kunnianosoituksena hänen mukaansa.

Keksintöjä Välimeren seutuvilta

Suolaisempi Da Vinci -keksi saa makua aurinkokuivatusta tomaatista, oliivista ja välimerellisistä yrteistä. Sopii popsittavaksi niin karppaajille, gluteenitonta ja/tai paleoliittista ruokavaliota noudattaville kuin vegaaneillekin. Olkaa niin hyvät:

Da Vinci -keksit

  • 1 dl hasselpähkinäjauhoa
  • 1 dl kookoshiutaletta
  • 0,5 dl pellavansiemenrouhetta
  • 2 rkl psylliymia
  • 1/2 tl basilikaa
  • 1/2 tl oreganoa
  • ripaus mustapippuria
  • ripaus suolaa
  • 1-2 rkl hampunsiemeniä
  • 0,5 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
  • 0,5 dl vettä
  • n. 6 cm nysä kesäkurpitsaa
  • 1 dl vihreitä kivettömiä oliiveja
  • 2-3 rkl pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja

Aloita mittaamalla kuivat ainehet kulhoon. Mausta ja lisää hampunsiemenet. Sekoita hyvin. Lisää kuivuuteen kosteutta vedellä ja oliiviöljyllä. Sekoittele jälleen. Taikinan tulee ollakin vähän kokkareista ja jähmeähköä.

Soseuta sauvasekoittimella kesäkurpitsa ja oliivit, ja sekoita sose muun taikinan sekaan. Lisää pilkotut aurinkokuivatut tomaatit keksimössöön sattumiksi.

Kaapaise lusikalla taikinasta köntti käteen, muotoile palloksi ja pellillä lättänäksi keksiksi. Toista n. 15 kertaa (riippuen käden ja köntin koosta). Paista 175 asteessa 20 minuuttia.

Mamma mia mikä makuelämys!

Da Vinci -keksilöitä

Keksit ovat jo itsessään niin maistuvia, etteivät juuri kyytipoikaa kaipaa. Voi toki toimisi. Päätin silti sipaista muutamalle pikkuleivälle jääkaapista löytyneen persiljarasvakokeilun jämiä, ja maittoihan sekin. Tässä vielä resepti vihertävälle levitteelle, jonka margariinin vaaroista valistava Paula Heinonenkin hyväksyisi!

Persiljavoi

  • 100g pehmennyttä voita (luomu)
  • 1 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä (luomu)
  • 1 dl vettä
  • 1 täyteen ahdettu (muumi)kupillinen tuoretta persiljaa
  • 1 valkosipulinkynsi

Jännät lisäosat, ota tai jätä:

  • 1 rkl balsamico-etikkaa
  • 1/2 tl chilirouhetta
  • 1/2 tl korianterinsiemeniä

Paloittele voikimpale pienemmiksi paloiksi ja anna pehmetä hetkinen huoneenlämmössä. Blendaa se ja kylmäpuristettu oliiviöljy, ja lisäile vesi seokseen vähitellen. Heitä lopuksi mausteosasto blenderiin. Persiljaa voi vähän pieniä saksilla kipossa ensin, jollei luota omaan sekoittimeensa. Samoin valkosipulinkynnen voi pusertaa sekaan, niin maku leviää levitteeseen tasaisemmin.

Koetin aluksi tehdä tästä jotain chimichurrin tapaista kastiketta, ja siksi mukaan tuppautuivat balsamico ja chili. Korianterit pomppivat sekaan jostain hetken mielijohteesta. Aluksi mausteöljy oli vähän turhan tujun makuista, mutta voi pehmensi sen lempeäksi. Mmm. Tosiaan, laita mausterasva jääkaappiin kovettumaan ja maustumaan vielä pariksi tunniksi ennen käyttöä (ja siellä se kannattaa säilyttääkin).

Lopuksi vielä pähkinäjauhon metsästysvinkki!

Tässä ja edellisessä keksireseptissä käytetyt pähkinäjauhot löysin Ruohonjuuresta hopeanhohtoisesta Ölmuhle Solling -nimisen valmistajan pussista.