Tänään on hurjan simpukkareseptin aika.
Alkupaloiksi makustellaan kuitenkin elämänviisautta:
Jos lopputulos ei vastaa asetettua tavoitetta, on yritettävä uutta ratkaisutapaa – tai muokattava tavoite vastaamaan lopputulosta.
Jälkimmäistä tapaa soveltamalla pääsee helpommalla ja tulee samalla kasvattaneeksi hyväksyntälihastaan.
Tämän alustuksen jälkeen voin kertoa, että tavoitteenani oli valmistaa simpukkainen pastakastike kesäkurpitsaspaghetilleni. Se ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Spagun valmistus kuitenkin sujui leikiten, sillä se on helpompaa kuin heinänteko.
Kesäkurpitsaspaghetti
- 1 kesäkurpitsa
- 1 rkl kookosöljyä paistamiseen
- ripaus suolaa
Ota esille raastinrauta ja raasta kesäkurpitsasta pitkiä spaghettimaisia suiruja. Jos kesäkurpitsa on iso, sen voi puolittaa, jotta spagusuikaleet mahtuvat leikkuulaudalle ja lautaselle.
Kuvassa esitellään hyvä tekniikka raastinraudan ja alustan asetteluun. Tarkoituksena on siis vedellä kesäkurpitsaa itseä päin. Palaa kannattaa kääntää 90 astetta viimeistään puolivälissä, niin se pysyy kädessä paremmin. Aivan kaikkea ei tarvitse saada raastetuksi, jämäpalat voi paloitella sitten kastikkeen sekaan (kukaan niitä sieltä huomaa).
Ota esiin kattila ja laita se liedelle (lämpötilaksi sopii 7 asteikolla 1-9, 4 asteikolla 1-6). Sujauta sisään ruokalusikallinen kookosöjyä. Anna öljyn sulaa ja heivaa kesäkurpitsaspaghetit kattilaan. Pyörittele niitä, jotta öljy tarttuu tasaisesti. Ripottele pyörittelyn lomassa sekaan myös suolaa (musta- tai valkopippuri sopii mausteeksi myös mainiosti). Tarkoituksena on, että kesäkurpitsa lämpenee ja pehmenee hiukan. Se valmistuu yllättävän nopeasti. Mikäli keittelet spahgettiasi liian lämpimissä olosuhteissa ja/tai liian pitkään, siitä rupeaa irtoamaan rivakasti nestettä ja koostumus muuttuu löllöksi. Treenaamalla löytyy sopiva tatsi tähänkin hommaan.
Et ehkä uskoisi, että söisit yhden kokonaisen kesäkurpitsan yhdeltä istumalta, mutta niin vaan voi tämän spaghetoidun kurpitsan kanssa käydä! Se ei nimittäin turpoile mahassa samaan tapaan kuin viljavammat versiot. Yksi pienehkö kesäkurpitsa täyttää yhden nälkäisen syömärin, iso puolestaan riittää kahdelle pieniruokaisemmalle. Kesäkurpitsaspagun etuna on myös se, että se ei juurikaan maistu kesäkurpitsalta vaan se imaisee itseensä maun päällensä lätkäistystä kastikkeesta!
Koska olen päättänyt hieroa tuttavuutta meren herkkujen kanssa, tänään kastike rakentui simpukoiden varaan.
Hurjan hyvä kermainen simpukkakastike (tai -keitto)
- 200g kuorettomia sinisimpukoita
- valkosipulinkynsi
- rasiallinen pinaattia
- 1-2dl kookosmaitoa (Santa Marian extra creamy on parasta!)
- suolaa
- valkopippuria
- muskottipähkinää
- chilirouhetta
- (loraus limemehua tai valkoviintä toisi varmasti vielä hyvää lisäpotkua!)
Lorauta kattilan pohjalle mieleistä paistorasvaa ja laita simpukat sinne. Itse käytin pakastettuja simpukoita, joten niiden sulamisessa menee tovi. Niitä voi välillä kieritellä ympäriinsä. Samalla onnistuu pinaatinlehtien huuhdonta lävikössä ja saksinta kulhossa. Kun simpukat osoittavat sulamisen merkkejä, ole valmiina valkosipulinkynnen kanssa. Puserra se simpukoiden päälle ja sekoittele taas. Täysin sulaneiden ja lämmenneiden simpukoiden seuraksi voi sitten lisätä hienonnetun pinaatin. Pinaatti saa kypsyessään nopeasti tummemman vihreän sävyn, ja se riittää. Sitten onkin kookosmaidon (tai -kerman) vuoro. Seuraavaksi mausteita näppituntumalla; itse käytin ripauksen suolaa, valkopippuria, muskottipähkinää ja hyppysellisen chilirouhetta.
Kurkataanpa tässä välissä kattilaan!
Näyttääpä herkulliselta! Mutta melko litkuiselta. Nyt seuraakin sitten kriittinen vaihe. Jos nimittäin haluat, että syöt nimenomaan kastiketta, se lienee viisainta suurustaa. En äkkiseltään keksinyt siihen paleokeittiöön soveltuvaa tapaa (olisin kookosjauhoa kokeillut, mutta lopussa oli), mutta maissijauholla ainaskin luulisi onnistuvan. Muussa tapauksessa voit lisätä kattilaan vaikkapa pari desiä vettä ja (hieman pätkityt) kesäkurpitsaspaghetit, mikäli päädyt siihen että pisteletkin poskeesi mieluummin nuudelisoppaa!
Itse elättelin vielä toiveita spaghettikastikkeesta, mutta lautasella annos paljastikin todellisen luontonsa. Rankkaisin tämän lopputuloksen jonnekin spaguannoksen ja nuudelikeiton välimaastoon.
Kesäkurpitsaa jäi hieman yli ja vetistä kastiketta reippaasti enemmän. Päätin hyväksyä tosiasiat, ja seuraavana päivänä söin kesäkurpitsanuudelisimpukkakeittoa.
Uusimmat kommentit