Kävin syyskuun alussa lyhykäisellä visiitillä Euroopan sykkivässä sydämessä, Berliinissä. Päädyin kohteeseen, kun sitä niin moni tuttu oli hehkuttanut, ja vakuutuin vierailuni välttämättömyydestä viimeistään luettuani toisen Nooran 12 syytä rakastua Berliiniin. Neljä päivää kului hujauksessa, vaikka lähinnä vain haahuilin kaupungin katuja pitkin. En tainnut katsastaa edes yhtä ainutta nähtävyyttä, kun olin ihan tyytyväinen vain kävellessäni ja tutkiessani ympäristöä ja paikallisia kauppoja. No, TV-tornia (alla olevan kuvan keskellä) ei voinut olla huomaamatta, mutta sisällä en käynyt. Saapumispäivänä maleksin kuvassa näkyvää pitkää tietä, poukkoilin muutamaan sen varrelta löytyneeseen kauppaan ja istuskelin puistonpenkillä auringossa.
Berliinin vihertävyys oli helpoimmin huomattavissa katukuvassa, sillä puistoja, puita ja ties mitä kasveja piisasi. Muuten niin ankeat ja harmaat elementtitalot näyttivät suorastaan houkuttelevilta, kun lähes jokaisella parvekkeella oli puutarha! Kaupungille ominaista väriä ja ilmettä toivat lukuisten istutusten lisäksi graffitit ja rohkean räikeästi ja omaperäisesti pukeutuneet ihmiset. Valitettavasti jälkimmäisten osuessa kohdalle kamerani oli uinailemassa, mutta tässä maistiaiset huikeasta viidakkoparvekkeesta sekä Friedrichshainin punkkaritalosta. Vaikken ollutkaan kaupungissa aiemmin vieraillut, tunsin oloni siellä kotoisaksi. Vihreys ja graffitit toivat mieleen lapsuuden metsäretket ja junaratojen koristeelliset alikulkutunnelit.
Kaikkein eniten olin reissulta odottanut luomupuoteja, joita paikallistin googlemapsin avulla jo ennen lähtöä hostellin nurkilta aika monta. (Hirmuisen kätevää: valitaan joku paikka, ”search nearby” ja hakusanaksi ”ökomarkt”.) Luomukauppoja löytyi paikan päältä mukavasti ilman kartan apuakin, eivätkä ne olleet pelkästään ihan pikkuisia luontaistuoteputiikkeja. Olin aika onnessani ja ihmeissäni astuessani ensimmäistä kertaa paikalliseen luomumarkettiin, joka oli rahtusen isompi kuin vakituinen K-markettini ja TÄYNNÄ luomutuotteita. Tuorekasvisosasto ja valikoima veti kevyesti vertoja Suomen isoimmille tavallisille ruokakaupoille. Ituja oli ties kuinka montaa sorttia, joskin yrttivalikoima oli suppeahko. Kaupasta löytyi myös tuoreliha- ja juustotiskit sekä mittava valikoima luomuviinejä. Ratkaisin osan matkaruokailuistani ostamalla kyseisestä kaupasta melkoisen läjän kasviksia, joista loihdin salaatit hostellin viihtyisässä keittiössä (kuvassa alla). Salaatista tuleekin vielä myöhemmin oma postauksensa.
Luomutuotevalikoima oli hämmästyttävän laaja myös ihan tavan marketeissa. Kadunvarsien pienemmissä kaupoissa oli tarjolla huomattavan paljon hedelmiä ja vihanneksia, joskin useimmissa tämä osasto oli sijoitettu kadulle ikävästi pölyjen ja pakokaasujen sekaan. Toisin kuin luomukauppoja, varsinaisia kasvisruokaravintoloita tai ylipäänsä kasvisruokaa oli haastavampaa löytää; roskaruokakulttuuri oli ravintolatarjonnan saralla melko dominoivassa asemassa. Kysyin jopa turistioppailta, mistä saisin salaattia, mutta vastauksena viittilöitiin vain purilaismestaa kohti. Sitten kun jostain löytyi salaattia, annos oli lähes poikkeuksetta jäävuorisalaattia, muutamaa muuta kasvista (tomaattikurkku) ja kanaa, tonnikalaa tai katkarapua. Eipä siinä, tästä aiheesta riittää purnattavaa kyllä Suomessakin. Kasvisruuat muuten olivat lähinnä jotain aasialaista nuudeli/riisihöttöä tai jotain viljaisaa. Onnistuin kuitenkin kahtena päivänä löytämään ihan mukiinmeneviä uunivihanneksia ja jopa Yogi-teetä (!) joka päätyi kuvaankin asti. Sitä seuraava kuva esittää snägärijaoston helmen ja positiivisen yllättäjän: aasialaista pikkupurtavaa metroasemalla keskellä yötä!
Ympäristöstä huolehtiminen ja ekoilu tuntui olevan trendijuttu, ja se näkyi luomutuotepaljouden lisäksi myös kierrätysinnostuksena. Kaupunki oli siisti, roskiksia joka nurkassa, ja huomattava osa niistä oli semmoisia pieniä ”lajittelukeskuksia”, joissa oli omat kolot erityyppisille roskille. Second hand -liikkeitäkin riitti, ja yhdestä semmoisesta valtavasta tarinoin tuonnempana lisää. Kirpputoreille en arkilomani aikana osunut. Muusta ekoilusta mainittakoon kankaiset pyyhkeet, joita oli lähes joka vessassa paperisten sijaan, ja todella hyvin toimiva joukkoliikenne.
Lomamatka oli lyhykäisyydestään huolimatta mukava ja antoisa, ja taisin sen aikana vähän ihastua tuohon kaupunkiin. Vihreyksien bongailun lisäksi viihdytin itseäni jutuilla, joita muutoinkin kaupunkilomilla harrastan usein: karaoke- ja hevibaarin etsinnällä, rokkikeikalla ja suurissa tavarataloissa, etenkin niiden ruokaosastoilla seikkailulla. Suosittelen tuota ruokakaupoissa pyörimistä muillekin, sillä sitä kautta pääsee helposti kurkistamaan paikallisten ihmisten elämään, ja voin taata että vastaan tulee joka kerta jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Voin myös varauksetta liittyä niiden ihmisten joukkoon, jotka suosittelevat Berliiniä ylipäätään tutustumisen arvoiseksi.
Uusimmat kommentit